Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

JÄÄKUKAT


Syksyn ensimmäisten pakkasten
piirtämät jääkukat
kuistin ristikkoikkunoissa.
Ovi painettu kiinni ulkopuolelta
ilman varpuluutaa rappusilla.

Et ole enää täällä, olet lähtenyt,
et palaa enää pieneen tupaasi.
Iso leivinuuni ei enää levitä lämpöään
eikä uunissa haudu karjalanpaisti.
Olet mennyt. 

Itku kurkussa katselen ympärilleni
tyhjäksi jääneessä talossa.
Miten hiljaiseksi muuttuukaan,
kun jätämme taaksemme kaiken,
kokonaisen ihmiselämän.

Muistot, vain muistot.
Kantamassa uuteen huomiseen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti