Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

LÄHTÖ



Askeleesi jälki jää porraspuuhun,
kätesi hipaisu oveni kahvaan.

Katselen läpi sadepisaroiden
miten sinä luotani loittonet -
ja tienvarren pensaat tuuheine oksineen
peittävät sinut minun silmiltäni.

Pilvetön poutapäivä, auringon paiste.
Sade? Se olen minä,
eikä pisaroistani loppua tule.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti