Olen edelleen matkalla, tietäisinpä vain
kauanko kestää. Vieläkö kauan?
Askel painaa jo, taakka hiertää hartioitani.
Määränpäänä oma sisäinen tyyneys.
Paljonko matkaa sinne vielä onkaan?
Takaisin en tahdo, enkä voi kääntyä.
Tämä matka on minun omaan itseeni vaellettava.
Tämä taakka on minun itseni jaksettava kantaa.
Voimaksi mukaani ne pienet onnen murut,
joita kannan murheitteni muassa.
Tarvitsen niitä vähän väliä, noustakseni.
Kompastelen, mutta etenen kuitenkin.
Vieläkö on pitkä taival edessäni?
Vieläkö jalkani suostuvat ottamaan askeleen?
Vieläkö hiertyneet hartiani kantavat kuormaani?
Tiedän, periksi en saa koskaan antaa,
luovuttaa en saa kesken matkan.
Matkalla omaan itseeni, sisimpääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti