Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

MITÄ SINULLE OIKEASTI KUULUU



Ystäväni, vuosien takaa,
haluaisin tänään,
ystävänpäivänä,
tietää mitä sinulle kuuluu!


Vieläkö kannat kaunaa minulle
mitättömästä väärinkäsityksestä,
toisen lausahduksesta,
johon olen osaton.





Olen monesti harmitellut sitä,
että väliimme aukesi
railo ilman omaa syytämme,
ja siksi ettemme asiasta pysyneet puhumaan.

Olisiko  ollut liian vaikeata meille
kummallekaan, jos asian todet
olisikin nostettu aikanaan
kissan lailla pöydälle?

Kaatunutta maitoa lie turha itkeä,
mutta meidän – sinun ja minun -
ystävyytemme  ei kai sitten
ystävyyttä liene ollutkaan.

Vaikka niin luulimme ja vaikka sitä kesti
yli neljä vuosikymmentä
pitkän ajan. Silti minusta välillä 
vielä nytkin tuntuu haikealta. 

      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti